Eduskunta äänesti eilen ruokakaupoissa myytävän alkoholin prosenttirajan nostosta 5,5 %:iin. Päätös on enimmäkseen huono, katsoi sitä miltä tahansa muulta kuin elinkeinoelämän kannalta. Useimmat argumentit puolesta ja vastaan on jo kuitenkin kuultu. Unohdetaan hetkeksi Turmiolan Tommi ja käännetään katse tulevaisuuteen. Mitä seuraavaksi voidaan odottaa?

Ennustaminen on tunnetusti vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden ennustaminen. Saatavuusmuutosten vaikutuksista alkoholin käyttöön ja haittoihin on kuitenkin tutkimustietoa.

Keskioluen myynnin vapauttaminen on luonteva vertailukohta, kun arvioidaan, miten nelosoluen ja limuviinojen tulo ruokakauppoihin saattaisi näkyä alkoholin kokonaiskulutuksessa:

Alkoholijuomien kulutus 100% alkoholina 15 vuotta täyttänyttä asukasta kohti 1960–2016. Alkuperäinen kuvio: THL.

THL arvioi alkoholin kokonaiskulutuksen kasvavan nykyisen uudistuksen myötä noin 6 %. Mitä tällöin tapahtuisi alkoholihaitoille: sairastuvuudelle, kuolleisuudelle, väkivaltarikoksille? Historiallisten trendien valossa kulutus ja haitat korreloivat vahvasti:

Alkoholinkulutus ja haitat. Lähde: Duodecim.

Vuonna 2014 Suomen sairaaloissa oli 21800 hoitojaksoa, joiden päädiagnoosina oli alkoholisairaus. THL:n varovainenkin arvio on, että vuosittaisten hoitojaksojen määrä lisääntyy lain myötä 1500:lla. Tätä voidaan pitää jäävuoden huippuna, koska mukana ei ole alkoholin vaikutusta esimerkiksi ylipainon, syöpien tai sydänsairauksien lisääntymiseen, mielenterveysongelmiin tai vanhusten heikentyneeseen kotona pärjäämiseen.

Samana vuonna alkoholiperäisiin syihin kuoli 2410 ihmistä. THL arvioi lakimuutoksen aiheuttamien lisäkuolemien määräksi 145 vuosittain.

Suomalaisista aikuisista 23 % on kertonut kokeneensa lapsuudenkodissaan haittoja aikuisten alkoholinkäytöstä. Sisäministeriön poliisiosasto on ilmaissut huolensa resurssien riittämisestä, kun poliisin, pelastustoimen ja ensihoidon tehtävät lisääntyvät lain myötä. Lääkäriliitto on lausunut samaa sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksista.


Olen latistanut vuosien varrella monien juhlien tunnelmaa esittelemällä ylläolevia graafeja kännykän näytöltä tai siteeraamalla asiantuntijalaskelmia prosenttinoston vaikutuksista (toki usein viinilasi kädessä itsekin).

Ruokakaupoissa myytävien juomien enimmäisvahvuuden nosto 4,7:sta 5,5 prosenttiin oli arvovalinta – yhdet prioriteetit vastaan toiset – ja toinen ”prosenttijengi” voitti nyt demokratian sääntöjen mukaan. 145 ruumista vuodessa näyttää olevan monen mielestä kohtuullinen hinta siitä, ettei nelosolutta saadakseen tarvitse enää raahautua Alkoon. Alan olla jo vähän väsynyt jankkaamaan vastaan.

Toivon vain, että päätöksen seuraukset otetaan riittävästi huomioon. Johdonmukaista politiikkaa olisi seuraavaksi lisätä sosiaali- ja terveydenhuollon sekä poliisin resursseja, jotta yhteiskunta voi varautua lain seurauksiin riittävällä tavalla.