Heinäkuun alku oli Suomessa viileä ja epävakainen, ja vähän levoton olin itsekin. Olin saanut jo keväällä vinkin yhteiseurooppalaisen rokotetutkimushankkeen koordinaattorin paikasta Espanjassa ja jättänyt hakemuksen, mutta työstä ei kuulunut viikkokausiin mitään.

Kunnes – yhtäkkiä olen täällä, lämpömittari näyttää 38 astetta. Olen el project manager experto, vastuullani on investigación en vacuna de la gripe.

En puhu kumpaakaan paikallista kieltä, vielä. Joitakin sanoja tunnistan ranskan ja englannin pohjalta.

Työkielenä on onneksi englanti ja tapaamani valencialaiset ymmärtäväisiä ummikkoa kohtaan. Kaupungin yleisilme on ystävällinen. Sivistyksen merkkinä esimerkiksi pyörätieverkosto on hyvä, vaikka tässä kuumuudessa, calor, sitä ei teekään mieli käyttää. Mieluummin kävelen hitaasti, despacio, varjon puolella katua ja ajelen pidemmät matkat ilmastoidulla metrolla.

Tosin viime päivinä katukuvassa on näkynyt poikkeuksellisen paljon poliiseja – syynä Barcelonan terrori-isku. Myös koti-Suomessa puidaan terroristisessa tarkoituksessa tehtyjä murhia ja ennakoidaan rasismin nousua.

Niin paljon kuin jaankin huolen, olen ehtinyt seurata Suomen tapahtumia hävettävän vähän. On tietysti aika työläs projekti siirtää koko elämänsä uuteen maahan. Erilaisten virastovierailujen määrä lähestyy kymmentä.

Nyt minulla on kuitenkin jo asunto, pankkitili ja kirjastokortti. Siitä se lähtee.