Olin jo nukkumassa, kun kämppikseni huoneesta kuului karmaiseva huuto. Syynä oli suurehko cucaracha.

Olen itsekin nähnyt niitä siellä täällä asunnossamme. Yritin pyydystää yhtä lasilla viedäkseni sen ulos, mutta oli pahuksen nopea. Sen jälkeen olemme hyväksyneet pitkin hampain jonkinlaisen rinnakkaiselon. Minä en puutu sinun asioihisi, jos et sinä minun.

Torakka on evoluution terävintä kärkeä. Perusidea – kova mutta kevyt tukiranka, vilkkaat jalat, kestää kylmää ja kuumaa, syö mitä vain – on niin nerokas, ettei sitä ole tarvinnut juuri muuttaa kymmeniin tai satohin miljooniin vuosiin.

Sinä lyhyenä aikana, kun torakat ovat eläneet rinnakkain nykyihmisen kanssa, ne ovat opettaneet meille yhtä ja toista. Niitä on käytetty ruokana, rohtona ja koe-eläiminä. Torakka on ensimmäinen maan asukas, joka on lisääntynyt avaruudessa.

Toinen uusi tuttavuus näkyy kuvassa. Viikonloppuna ikkunaan asennetusta hyttysverkosta huolimatta – aito Aedes albopictus, tiikerihyttynen! Laji on jälleen ajankohtainen, kun Italiassa on tavattu hyönteisvälitteistä chikungunuya-virusta.

Tiikerihyttynen on monella mittarilla hyvin menestynyt vieraslaji. Sen portfolioon mahtuu pari säpäkkää eksoottista taudinaiheuttajaa, ja vaikka laji ei tautivektorina olekaan aivan pahimmasta päästä, se on levinnyt kansainvälisen kaupan mukana laajalle. Hyttysen yksi konsti on kätkeytyä käytettyihin autonrenkaisiin.

Lyhyesti sanottuna torakka ja hyttynen ilmentävät mieletöntä kekseliäisyyttä ja resilienssiä. Vaakunaeläimeksi tai urheilukisojen maskotiksi on päästy vähemmilläkin meriiteillä.

Ihmisiltä ei silti aina sympatiaa heru, ja meidänkin asunnossamme vallitseva hauras rauha on nyt uhattuna. Ensi viikonloppuna huoneistossa suoritetaan omistajan päätöksellä myrkytysoperaatio. Itse lähden sitä karkuun Barcelonaan.

Minulla on epäilykseni myrkytyksen vaikuttavuudesta. Nämä kaverit ovat selvinneet pahemmastakin.