Page 3 of 3

Kuusijalkaiset ystäväni

Olin jo nukkumassa, kun kämppikseni huoneesta kuului karmaiseva huuto. Syynä oli suurehko cucaracha.

Olen itsekin nähnyt niitä siellä täällä asunnossamme. Yritin pyydystää yhtä lasilla viedäkseni sen ulos, mutta oli pahuksen nopea. Sen jälkeen olemme hyväksyneet pitkin hampain jonkinlaisen rinnakkaiselon. Minä en puutu sinun asioihisi, jos et sinä minun.

Torakka on evoluution terävintä kärkeä. Perusidea – kova mutta kevyt tukiranka, vilkkaat jalat, kestää kylmää ja kuumaa, syö mitä vain – on niin nerokas, ettei sitä ole tarvinnut juuri muuttaa kymmeniin tai satohin miljooniin vuosiin.

Sinä lyhyenä aikana, kun torakat ovat eläneet rinnakkain nykyihmisen kanssa, ne ovat opettaneet meille yhtä ja toista. Niitä on käytetty ruokana, rohtona ja koe-eläiminä. Torakka on ensimmäinen maan asukas, joka on lisääntynyt avaruudessa.

Toinen uusi tuttavuus näkyy kuvassa. Viikonloppuna ikkunaan asennetusta hyttysverkosta huolimatta – aito Aedes albopictus, tiikerihyttynen! Laji on jälleen ajankohtainen, kun Italiassa on tavattu hyönteisvälitteistä chikungunuya-virusta.

Tiikerihyttynen on monella mittarilla hyvin menestynyt vieraslaji. Sen portfolioon mahtuu pari säpäkkää eksoottista taudinaiheuttajaa, ja vaikka laji ei tautivektorina olekaan aivan pahimmasta päästä, se on levinnyt kansainvälisen kaupan mukana laajalle. Hyttysen yksi konsti on kätkeytyä käytettyihin autonrenkaisiin.

Lyhyesti sanottuna torakka ja hyttynen ilmentävät mieletöntä kekseliäisyyttä ja resilienssiä. Vaakunaeläimeksi tai urheilukisojen maskotiksi on päästy vähemmilläkin meriiteillä.

Ihmisiltä ei silti aina sympatiaa heru, ja meidänkin asunnossamme vallitseva hauras rauha on nyt uhattuna. Ensi viikonloppuna huoneistossa suoritetaan omistajan päätöksellä myrkytysoperaatio. Itse lähden sitä karkuun Barcelonaan.

Minulla on epäilykseni myrkytyksen vaikuttavuudesta. Nämä kaverit ovat selvinneet pahemmastakin.

Onko tämä blogi?

Silloin, kun ei ole varma, voi tarkistaa Kielitoimiston sanakirjasta.

blogi verkkosivusto johon tehdyt aikajärjestyksessä olevat merkinnät ovat päiväkirjamaisia t. käsittelevät asiaa kirjoittajan t. kirjoittajien näkökulmasta, verkkopäiväkirja, nettipäiväkirja; myös yksittäisestä blogimerkinnästä.

Tarkoitus ei ole pitää päiväkirjaa sanan perinteisimmässä merkityksessä. Ei elämäni aina niin kiinnostavaa ole.

Olen kuitenkin jo pitkään harkinnut lippuni lyömistä johonkin internetin nurkkaan. Pohdin jo työnikin puolesta tiedettä ja terveyttä, ja kirjoittaminen on itselleni tapa hahmottaa monimutkaisia asioita. Parhaassa tapauksessa teksteistä kiinnostuu joku muukin? En ole netin kaamein horisija jos en paras tai hauskinkaan.

Tekstit on silti tarkoitettu myös muistoksi itselleni. Kuuntelin hiljattain podcastia, jossa henkilö kertoi hämmentyneensä luettuaan nuoruutensa päiväkirjoja. Hän oli luullut muistavansa, mikä 16-vuotiaan elämässä oli ollut tärkeää, mutta päiväkirjat kertoivat ihan muista asioista. Aika oli editoinut merkinnät tunnistamattomiksi: kuin toinen ihminen olisi kirjoittanut ne.

Siksi mainitsen myös päiväkirjamaisia asioita, jonka haluan muistaa. Kuten sen, että viime viikonloppu meni leppoisasti Madridissa hyvän ystävän seurassa.


p.s. En tee lupauksia blogin päivittämisen tiheydestä – kerran viikossa tai kerran kahdessa vuodessa sen mukaan, onko aikaa tai sanottavaa. Muutaman lupauksen kuitenkin teen. Aion linkata lähteisiin: terveysväitteitä ei voi viljellä ilman perusteluja. Sidonnaisuudet on jo ilmoitettu. Samalla tavalla itsestään selvää on, ettei blogissa koskaan viitata tunnistettavasti tosielämän potilastapauksiin tai muuhun tietosuojan alaiseen.

(Kuva: René Magritte. Kuvien petollisuus.)

Kotona Valenciassa


Heinäkuun alku oli Suomessa viileä ja epävakainen, ja vähän levoton olin itsekin. Olin saanut jo keväällä vinkin yhteiseurooppalaisen rokotetutkimushankkeen koordinaattorin paikasta Espanjassa ja jättänyt hakemuksen, mutta työstä ei kuulunut viikkokausiin mitään.

Kunnes – yhtäkkiä olen täällä, lämpömittari näyttää 38 astetta. Olen el project manager experto, vastuullani on investigación en vacuna de la gripe.

En puhu kumpaakaan paikallista kieltä, vielä. Joitakin sanoja tunnistan ranskan ja englannin pohjalta.

Työkielenä on onneksi englanti ja tapaamani valencialaiset ymmärtäväisiä ummikkoa kohtaan. Kaupungin yleisilme on ystävällinen. Sivistyksen merkkinä esimerkiksi pyörätieverkosto on hyvä, vaikka tässä kuumuudessa, calor, sitä ei teekään mieli käyttää. Mieluummin kävelen hitaasti, despacio, varjon puolella katua ja ajelen pidemmät matkat ilmastoidulla metrolla.

Tosin viime päivinä katukuvassa on näkynyt poikkeuksellisen paljon poliiseja – syynä Barcelonan terrori-isku. Myös koti-Suomessa puidaan terroristisessa tarkoituksessa tehtyjä murhia ja ennakoidaan rasismin nousua.

Niin paljon kuin jaankin huolen, olen ehtinyt seurata Suomen tapahtumia hävettävän vähän. On tietysti aika työläs projekti siirtää koko elämänsä uuteen maahan. Erilaisten virastovierailujen määrä lähestyy kymmentä.

Nyt minulla on kuitenkin jo asunto, pankkitili ja kirjastokortti. Siitä se lähtee.

© 2020 Topi Turunen

Theme by Anders NorénUp ↑