Iltapäivälehdet ovat viime päivinä paitsi ennustaneet lumi-infernoa, myös kovistelleet THL:ää ja ministeri Saarikkoa pneumokokkikonjugaattirokotteista. Miksi rokotteita ei anneta kansallisessa rokotusohjelmassa kaikille 65 vuotta täyttäneille, miksi rokotusohjelmassa käytetään 10- eikä 13-valenttista rokotetta? Vaihtelevat arviot rokotteen vaikuttavuudesta herättävät hämmennystä, ja kommenttikentän puolella on niitäkin, jotka arvelevat kyseessä olevan hallituksen salajuoni. Jätetään vanhukset rokottamatta, niin huoltosuhde paranee?

Ei ehkä yllätä, että todellisuus on monimutkaisempi.

Pneumokokkikonjugaattirokote tarjotaan kansallisessa rokotusohjelmassa ilmaiseksi kaikille pikkulapsille. Tässä ryhmässä se onkin oikein näpsäkkä. Rokote vähentää korvatulehduksia, keuhkokuumeita ja verenmyrkytyksiä – sekä antibioottien tarvetta, mikä on resistenttien bakteerien uhkaamassa maailmassa erittäin hyvä uutinen. Lasten rokottaminen suojaa välillisesti myös aikuisia.

Aikuisten rokottamisen vaikuttavuus (varsinkaan yleensä terveiden) ei kuitenkaan ole samaa luokkaa kuin lasten. THL suosittelee rokotetta vakavien pneumokokkitautien riskiryhmille, mutta jos ei oteta lukuun kantasolusiirteen saaneita (pienehkö joukko hyvin suuressa tautiriskissä olevia ihmisiä), aikuiset eivät ole automaattisesti oikeutettuja ilmaiseen rokotteeseen.

Kyllä rokote terveitä aikuisiakin suojaa, mutta vakavat pneumokokkitaudit ovat heillä joka tapauksessa melko harvinaisia – oli rokote tai ei. Toisaalta keuhkokuumeita aiheuttavat muukin bakteerit kuin rokotteeseen sisältyvät pneumokokkiserotyypit. Jos puhutaan 65 vuotta täyttäneistä, suuressa hollantilaistutkimuksessa 13-valenttinen rokote näytti vähentävän kaikkia keuhkokuumeita vaatimattomat 5 % eikä tulos edes ollut tilastollisesti merkitsevä. Iäkkäiden kuolemia rokote ei ehkäissyt.

Keuhkokuumeet siis vähenevät pneumokokkirokottein – lapsilla selvästi, terveillä iäkkäillä vain hiukan. Juuri tässä kohtaa pohdittavaksi tulee se, mitä tällaisesta suojasta kannattaa maksaa. THL:n päätelmä (se, jolle Ilta-Sanomien mukaan ”lääkärit ympäri Suomen älähtivät”) on, ettei rokote ole terveille iäkkäille hintansa väärti. 13-valenttisen rokotteen tämänhetkinen apteekkihinta on 86 euroa: melkoinen lovi useimpien eläkeläisten kukkaroon tai vaihtoehtoisesti valtion budjettiin (olkoonkin, että julkisena hankintana hintaa saataisiin todennäköisesti hilattua alaspäin).

Terveitä iäkkäitä muuten on olemassa, jos joku epäilee. Eräässä tutkimuksessa 65-74-vuotiaista suomalaisista vain puolella oli itse ilmoitettuja perussairauksia. Pessimistisempiäkin arvioita on, mutta joka tapauksessa puhutaan suuresta ikäluokasta, josta huomattavalla osalla ei vielä ole terveydentilansa puolesta kummempia pneumokokkitautien riskitekijöitä.

Pneumokokkikonjugaattirokotteet ovat sinänsä hyödyllisiä. Jos ne olisivat selvästi nykyistä halvempia tai jos uusi näyttö haastaisi tämänhetkistä käsitystä niiden tehosta iäkkäillä, niiden antamista kansallisessa rokotusohjelmassa kannattaisi todennäköisesti laajentaa. Niin kauan kuin hinnat pysyvät korkeina, rokotteet on järkevintä kohdistaa niille, jotka niistä eniten hyötyvät – lapsille ja riskiryhmille.

Keskustelu asiasta vain menee helposti tunnepitoiseksi. Jos terveiden iäkkäiden pneumokokkirokottamisesta ei ole kovin suurta hyötyä, tämän toteamista ei pitäisi nähdä ikäsyrjintänä. Myös ”ministeri, mitä sanotte pneumokokkibakteerin serotyypin 19a uhreille” -tyyppiset argumentit ohittavat sen faktan, että kaikella on vaihtoehtoiskustannus. Rokotehankintoihin kerran käytettyä rahaa ei voi enää käyttää syrjäytymisen ehkäisyyn, ympäristönsuojeluun tai vanhustenhoitoon. Poliitikkojen ja asiantuntijoiden tehtävä on käyttää yhteiset resurssit niin, että tuloksena on mahdollisimman paljon hyvinvointia.

Tänään töistä lähtiessä +21°C. Lumi-infernoa odotellessa.

Muokkaus 26.1.18: lisätty linkki uutiseen aikuisten keuhkokuumeiden vähenemisestä pikkulasten rokottamisen seurauksena.