Työkaverit ovat jo kesästä asti varoitelleet vuoden tärkeimmästä juhlasta Valenciassa. Fallas! Olenko kuullut? Toivottavasti en sitten luule, että kaikki valencialaiset ovat hulluja, heh heh… Aionko todella jäädä viikonlopuksi kaupunkiin vai lähdenkö pakoon, kuten moni tekee?

Eilen se lopulta päättyi. Neljä päivää jatkuvaa ilotulitusta, loputtomia torvisoittokuntia, talon kokoisia paperimassapatsaita, perinneasuisia falleroita, katuruokaa. Loppuhuipennuksena patsaat tuikattiin viime yönä tuleen kuin Gävlen olkipukki ikään.

Onneksi ostin korvatulppia varastoon ja jääkaapin täyteen. Viime päivät ovat olleet kuin uusivuosi, vappu ja juhannus kaikki putkeen.

Sunnuntain mascleta oli elämäni överein ilotulitus. Savu peitti alleen koko ydinkeskustan.

Neitsyt Marian patsas oli peitetty oikeilla kukilla.

Patsaisiin oli todella panostettu.

Ja näin niille lopulta kävi.

Trump ja Puigdemont olivat vuoden tähtiä. Tämän maailmanpoliittisen analyysin tarkkuudesta en ole varma…

Olen miettinyt, paljonko juhla maksaa. Suurimmilla patsailla on tiettävästi yrityssponsorit. Mutta kaikki muu? Poliisi ja palokunta ovat olleet korostetusssa valmiudessa yötä päivää.
Mascletoissa on palanut valtavasti ruutia. Pienempiä ilotulitteita on ammuttu tauotta – jo 4-vuotiaan näköiset lapset harjoittelevat papateilla. Kuinka paljon palovammoja, silmävaurioita? Patsaiden polttamisesta keskellä kaupunkia syntyy aika paljon savua – riittävästi aiheuttamaan astman ja COPD:n pahenemisvaiheita?

Ehkä joskus voi uhkakuvien listaamisen sijaan keskittyä nauttimaan juhlasta. Kokemus oli hengästyttävä mutta lopulta ihan hauska.

Ensi vuonna saatan kuitenkin siirtyä kiivaimman juhlinnan ajaksi johonkin lähiseudun pikkukylistä.