Helleaalloista ja muista karmivan konkreettisista ilmastonmuutoksen merkeistä huolimatta kesä oli hyvä – jopa niin, että blogin pitäminen jäi. Kun influenssakin siirtyi vaivaamaan eteläistä pallonpuoliskoa, tulin kesäkuussa Suomeen tekemään etätöitä ja viettämään aikaa läheisten parissa.

Nyt on aika palata Espanjaan. Päätin ottaa pari viikkoa vapaata ja matkustaa merta ja maata pitkin.

Lähtö Vuosaaresta.

En ole varsinaisesti mennyt suorinta tietä. Jo Travemündessa jouduin palaamaan linja-autovarikolle hakemaan bussiin unohtuneen lukulaitteen. Matkalla näin kuitenkin niin hienon vanhan majakan, että kannatti. Prahassa lumouduin Muchasta ja Dvořákista. Linzissä oli erinomainen vesi- ja pakolaisuusteemojen ympärille rakennettu nykytaiteen näyttely. Salzburgista löytyi pala lääketieteen historiaa: Paracelsuksen hauta.

Pyhän Vituksen katedraali.

Näkymä Kapuzinerbergiltä.

Münchenissa oli todettava, että käytettävissä olevat matkapäivät alkoivat käydä vähiin. Onneksi linnuntietä lyhin reitti on myös maisemallisesti varsin kiva – tämä teksti on kirjoitettu junassa Sveitsin Alpeilla ja julkaistu Avignonissa.

Pitkät junamatkat vaativat pitkiä kirjoja. Ensimmäinen kuva matkalta Venäjän halki vuonna 2013. Mainittakoon, että jälkimmäinen teos on huomattavasti parempi.