Vuotuista eurooppalaista infektioepidemiologian konferenssia ei tänä vuonna järjestettykään marraskuisessa Tukholmassa vaan Maltalla. Kateellisille tiedoksi, että vaikka aurinko paistoi ja Välimeri liplatti, niitä ei ole tarvinnut paljoa katsella: ohjelma piti kynsissään.

Avaussessio ”New diseases in the Old World” muistutti epidemioiden määrän olevan kasvussa maailmanlaajuisesti. Tämä onkin ilmastonmuutoksen ohella yksi niistä harvoista asioista, joissa globaali kehitys on itsepintaisesti huonompaan suuntaan. Tuoreen Africa Centres for Disease Control and Preventionin (AC/DC?) johtaja John Nkengasong mainitsi muutamiksi syiksi kaupungistumisen ja matkailun trendit. Prof. Christian Drosten (eräs SARS-koronaviruksen löytäjistä) pohti tulevaisuuden pandemioita. Hänen huomautuksensa, että nykyinen tieteellinen julkaisutapa sopii huonosti uusien infektiouhkien huomaamiseen, johti kiinnostavaan keskusteluun datan avoimuudesta – aihe, joka on osoittautunut tärkeäksi omankin projektini kannalta. ”Datan omiminen on yksinkertaisesti epäeettistä”, Drosten sanoi, ja Euroopan tautikeskuksen tieteellinen johtaja totesi, ettei tiedeyhteisöä askarruttanut GDPR:kaan estä kansanterveydellisesti tärkeän tiedon jakamista.

Myös mikrobilääkeresistenssiä oli agendalla. Antibiooteille vastustuskykyisten bakteerien aiheuttamat infektiot aiheuttavat Euroopassa jo kymmeniätuhansia kuolemia vuosittain: ”kuin jumbojetti tippuisi viiden päivän välein”. Aiheesta on varoiteltu paljon ja rustattu toimenpideohjelmia (myös Suomessa), mutta englantilainen prof. Dame Sally C. Davies ja maltalainen prof. Michael A. Borg toivat aiheeseen myös yhteiskunnallista näkökulmaa. Euroopan maiden välillä on tunnetusti suuria eroja antibioottien käytössä. On kutkuttavaa, että näitä eivät selitä niinkään BKT, koulutustaso tai lääkäreiden määrä kuin kulttuuriset tekijät: hierarkisuus, epävarmuuden sietokyky ja – maskuliinisuus (Hofsteden esittämässä merkityksessä). On selvää, että antibioottien liikakäyttöä suitsitaan tehokkaammin käyttäytymis- kuin lääketieteen keinoin, ja Davies esitti muutamia käytännön esimerkkejä.

Nykyisen työni puolesta tärkeitä influenssa-aiheita oli tarjolla jokaiselle päivälle: kauden 2017/18 epidemiologiaa, rokotteen tehotietoja ja kustannus-hyötyanalyysia sekä useampikin THL:n rekisteriaineistoja hyödyntävä suomalainen työ. Yksinomaan influenssaniiloksi ei tarvinnut onneksi jämähtää: oli mukava päivittää välillä tietoja myös enteroviruksista, puutiaisvälitteisistä infektioista ja meningokokkitaudista.