Turun Sanomat julkaisi viime lauantaina asiallisen artikkelin, jossa oiottiin edellisviikonlopun rokotusaiheisen artikkelin asiavirheitä. Alkuperäistä tekstiä oli painettu laajasti Lännen Median julkaisuihin mm. Harkitusti ilman piikkejä -otsikolla.

Korjausliike oli paikallaan – alkuperäinen juttu oli monella tapaa aika värittynyt. Päähaastateltavan virheelliset väitteet rokotteiden haitallisuudesta oli toistettu ilman kritiikkiä, ja esimerkiksi kummallinen lausahdus lasten ”taantumisesta” rokottamisen jälkeen oli nostettu näyttävästi esiin. Turun yliopiston tutkijoiden haastattelu artikkelin lopussa oli kiinnostava, mutta ei lopulta tuonut riittävästi kontekstia yksipuoliseen tekstiin.

Hyviä kommentteja artikkeliin on julkaistu mm. Jyrki Korkeilalta, Jarkko J. Saariselta, Esko Valtaojalta ja Esa Rintalalta, mutta omat tuntoni kiteytti parhaiten tiedetoimittaja Ulla Järvi jo otsikossaan Kainuun Sanomien vastineeseensa: Jääkö vastuu vain rokotusjutun lukijalle?

Siitä, kuinka vakavasti tiedeyhteisö suhtautuu rokotushaittoihin, voisi kirjoittaa pitkäänkin, mutta tämä ei ole tällä kertaa asian ydin. On tärkeää, että haitoista tiedotetaan ja keskustellaan avoimesti myös tiedeyhteisön ulkopuolella, ja medialla on tässä ratkaiseva rooli.

Ehkä dramaattisin esimerkki median merkityksestä ja vastuusta tulee itsemurhien ehkäisystä. Nykyään tiedetään, että tietynlainen uutisointi itsemurhista voi johtaa niiden yleistymiseen. Varsinkin yksityiskohdilla mässäily ja tapahtuneen esittäminen romantisoivassa valossa voivat saada itsetuhoisuuden leviämiseen tartunnan lailla. Tämän ymmärtäminen on onneksi johtanut monissa tiedotusvälineissä määrätietoiseen yritykseen estää uudet tragediat. Itsemurhista raportoimista ei ole kielletty, mutta yhteisillä toimintaohjeilla pyritään takaamaan, että se tapahtuu tyylikkäästi. Maltillinen uutisointi säästää ihmishenkiä.

Analogia muuhun terveysuutisointiin on selvä. Yksittäinen sensaatiomainen juttu ja sen kritiikitön toistaminen muissa lähteissä saattavat pedata sijaa epidemialle tulevaisuudessa – rokotusten tapauksessa konkreettisesti. Lähdekritiikin ja faktantarkistuksen puute johtavat pahimmillaan turhiin kuolemiin.

Tasapuolisuusharhan uhka on eräs syy valita haastateltavat huolella. Englanniksi falce balancena tunnettu vääristymä syntyy, kun yleisölle halutaan keinotekoisesti esittää vastakkaisia näkökulmia ajatellen, että ”asioilla on aina kaksi puolta”. Siispä näkyvyyttä annetaan ammattilaisten lisäksi päinvastaisen mielipiteen edustajille riippumatta heidän todellisista vaikuttimistaan tai tietotasostaan. Kun tutkittu tieto esitetään myyttien kanssa samanarvoisena ”toisaalta-toisaalta”-asetelmassa, lopputulos voi olla totuudenmukaisen viestinnän kannalta jopa haitallisempi kuin väärän tiedon levitys yksinään. Tämä pätee niin ilmastonmuutos- kuin ravintokeskusteluunkin, ja aihetta on tutkittu hätkähdyttävin tuloksin myös rokotuksiin liittyen. Vaikutelma erimielisistä asiantuntijoista (myös silloin, kun todellista erimielisyyttä ei ole) luo epävarmuutta ja antaa uskottavuutta suoranaiselle humpuukillekin – strategia, jota myös esimerkiksi tupakkateollisuus on käyttänyt luodakseen savuverhoa tuotteidensa terveyshaittojen ympärille.

Tasapuolinen uutisointi, sananvapaus ja pyrkimys löytää uusia näkökulmia vanhoihin aiheisiin ovat tietysti ensiarvoisen tärkeitä periaatteita. Niiden äärimmäinen vastakohta olisi ideologinen propaganda ja toisinajattelijoiden vaientaminen (johon rokotteiden kiihkeimmät vastustajat toki usein vetoavatkin kohdatessaan kritiikkiä). Parhaillakin periaatteilla on kuitenkin reunaehtonsa. Tiedotusvälineiden vaikeana mutta sitäkin tärkeämpänä tehtävänä on ylläpitää laadukasta ja monipuolista keskustelua ja samalla välttää kömmähdykset, joilla voi olla konkreettisia vaikutuksia ihmisten terveyteen.


p.s. Median vastuu ulottuu myös someen. Tästä esimerkkinä viimesyksyinen Julkisen sanan neuvoston langettava päätös Kaksplus-lehdelle, joka oli julkaissut Facebook-sivuillaan linkin rokotevastaiseen blogiin. JSN on linjannnut yleisimminkin tiedotusvälineen oman sosiaalisen median kuten Instragram-tilin olevan toimituksellista sisältöä, jossa tulee noudattaa Journalistin ohjeita, siis esimerkiksi pyrkimystä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen ja faktantarkistukseen.